Hiljainen tyttö 2/2

 Märät vaateet tuntuivat inhottavalta ihoa vasten.  Aada otti matikan kirjan esille ja puri samalla huultaan ettei kyyneleet jälleen nousisi silmiin. Hän ei saisi näyttää sitä täällä, ei tyttöjen edessä tai koko luokan. Aada käänsi kirjan sivua varovasti, vaikka ajatukset eivät pysyneet enää matikassa. Ulkona sade rummutti ikkunoita, ja luokkahuoneen lämmin ilma tuntui tunkkaiselta märän takin alla. Hän huomasi, että luokan muiden katseet osuivat häneen silloin tällöin, mutta kukaan ei kysynyt mitään. Aada veti märän takin hihaa hieman ylös ja yritti keskittyä matikan tehtäviin. Opettajan ääni kantautui jostain kaukaa, liitu rahisi taululla. Numeron sumenivat silmissä. Aada räpytteli silmiään nopeasti ja laski katsee vihkoon.  

”Aada, miten tämä lasketaan?” Opettaja herätti Aada ajatuksista. Luokkaan laskeutui hiljaisuus. 

”Ööö, en tiedä” Aada vastasi ja odotti tukahdettuja naurun yrityksiä. 

Hiljainen tyttö

 Me oltaisiin voitettu jos Aada ei olisi vain seisonut" Sofia huudahti jumppatunnin jälkeen. "mitäpä Aada osaisi?" Kysyi Milla. Aada seisoi selin muihin ja etsi repustaan vaatteita. kirjat, juomapullo, vihkot, mutta ei vaatteita. Aadan kädet alkavat täristä, hän on varma että oli laittanut vaatteet reppuun. " Eikö Aada löydä vaatteitaan?" Olivia kysyi huolehtivaan sävyyn, " ehkä tulit kouluun alasti" Olivia jatkoi ja sai koko pukuhuoneen räjähtämään nauruun, mutta iloa ei kestänyt kauaa. Pukuhuoneen ovi avattiin ja opettaja astui sisälle. Pukuhuoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus kuin napilla painamalla. Opettaja katseli hetken ympärilleen ja sanoi " nämä löytyi wc-pöntöstä" ja roikotti märkiä vaatteita. Vesi tippui vaatteista jättäen lattialle pienen lammikon. Opettajan katse kiersi pukuhuoneessa olijat. "Kenen nämä ovat?" Hän kysyi. "Minun" Aada vastaa hyvin hiljaa ja toivoen samalla ettei kukaan olisi kuullut. Opettaja käänsi katseen Aadaan. Nakkasi märät vaatteet penkille niin että vesi roiskui ympäriinsä. Kyllästyneellä äänellä sanoi " tälläistä tällä kertaa" ja poistui pukuhuoneesta. Opettajan jälkeen ovi ehti juuri ja juuri kolahtaa kiinni kun Olivia hymähti ja nauru palasi pukuhuoneeseen. "Voi Aada" Sofia sanoi muka huolehtivana. "Ei haittaa vaikka vaateet ovat märät, tulipa samalla puhtaaksi" Milla sanoi. "Ensi kerralla kannattaa jumpata vaateet päällä" Sofia sanoi naurua äänessä ja samassa Milla huudahti " apua, matikan tunti alkaa ihan just." Tytöt vilkaisivat vielä Aada ja naurahtivat kuin yhteisestä päätöksestä. Kun ovi tyttöjen jälkeen kolahti kiinni ja Aada oli yksin, häpeän kyyneleet valuivat poskille polttavana. Tyttöjen nauru kaikui yhä korvissa. Aada väänsi vaatteista enimmät vedet pois ja puki päälleen. Märkä kangas tarkentui ihoon kiinni. Aada vilkaisi kelloa. Matikan tunti oli alkanut 12 minuuttia sitten, mutta siitä hän ei välittänyt. 

Käytävä oli hiljainen kun Aada astui pukuhuoneesta ulos. Aada käveli katse tiukasti lattiassa kohti matikantunnin luokkaa. Kun Aada avasi oven opettaja oli kertomassa jotain yhtälö laskua. Opettaja odotti että Aada pääsi paikalleen ennenkuin sanoi " tunti on alkanut 20 minuuttia sitten." Opettajan äänessä paistoi kyllästyminen. Jostain Aadan takaa kuului "Ei ainakaan tullut alasti." Koko luokka hymähti jotain naurun tapaista. "Jatketaan" Opettaja sanoi ja kääntyi takaisin liitutaululle. 

Tarina jatkuu

Aurinkoinen pakkaspäivä

Aamulla järven takana taivas oli ennen auringon nousua violetin värinen. Valon laskeuduttua aurinko hiljaa heräili pakkasaamuun. Lumi kimalteli kuin pienet timantit kun auringon säteet osuivat lumeen. 

Lumi narskuu jalkojen alla. Pakkanen nipistelee poskia. Kylmä tuuli yrittää tunkeutua takin alle.   

Aurinko oli noussut vaan hieman puiden yläpuolella. Ei mene kauaa kun taas aurinko laskee ja värjää taivaan ihanan eri sävyin ja hämärä ja pimeys laskeutui. Mutta pakkanen pihalla jatkuu. 

 

Minne lumi katosi?

 Ennen joulua satoi paljon, paljon lunta, mutta kaikki suli pois. Juuri ennen joulua. Jouluksi saatiin kuitenkin pienen pieni lumikerros. Sieltä täältä näkyi kellastuneita ja vihreitä ruohon lehtiä. Joulun jälkeen tuli jälleen lämpimiä kelejä ja lumi suli. Ja maa oli jälleen mustan puhuvana. Siellä täällä oli vielä lumi kinoksia. Tuleeko tästä lumeton talvi? Vai tuleeko vielä lunta? 

Hyvää joulua

 

Hyvää ja rauhallista joulua.  Onnellista uuttavuotta 2026

Kun, sanat loppuivat kesken.

Hän avasi blogin ja huomasi jouluviikko, ja blogin joulukalenteri pysähtyi luukkuun 8. Miksi? Sanat eivät tulleet ja tuottaneet tarinaa. Yhtenäistä tarinaa. Joulun valmistamisesta ja joulun vietosta. Mutta nyt, kirjoittajan sanat purkautuivat ja hän pyytää anteeksi. Anteeksi siitä että joulukalenteri jäi kesken. Hän katseli tekstiä ja oli siihen tyytyväinen. Hän jäi kuitenkin miettimään, miksi sanat eivät kirjoittaneet joulukalenteri loppuun? Ehkä, ensi vuonna! Ehkä ensi vuonna ei kannata mitään joulukalenteria alkaa kirjoittaa ettei tarinat jää välistä. Hän kirjoittaa vielä lopuksi. Anteeksi! 

 

Joulukalenteri luukku 8

 Viikko alkoi lumisateella mutta kaikki suli heti pois. Ja maa oli loskasta harmaa. Olivia katsoi pöydän ääressä hyörävä kuppi kahvia edessä kuinka vesipisarat valuivat kilpaa alas pitkin ikkuna ruutua. Onneksi ei tarvinnut lähteä töihin. Toisin se oli Maxilla joka oli jo kuuden aikoihin aamulla lähtenyt töihin. Max oli lähtiessään sanonut että tänään menisi myöhään. Se oli ollut Olivian idea että yhdessä vietettäisiin naisten pikkujoulut kun Max ei ollut kotona mutta ei siitäkään mitään tullut. Nyt hän istui yksin kotona ja kuunteli kodin hiljaisuutta. Kun Olivia oli mennyt vielä hetkeksi nukkumaan oli kuulunut hetken kuluttua pieni oven kolahdus ihan kuin joku olisi painanut ulko oven kiinni. Siihen kolahdukseen  oli myöhemmin tullut selvyys kun Olivia oli löytänyt lapun keittön pöydältä jossa luki "lähdettiin äitin kanssa kaupungille, ei tarvitse odottaa syömään. Voi mennä myöhään. Kaisla" 

Olivia ajatteli oliko tuo ollut suunniteltu juttu. Oli tai ei. Olivia saisi viettää maanantain illan yksin. Illalla seitsämän aikaan oli ovi kolahtanut ja Max tullut kotiin. - sinulla piti mennä myöhään. Olivia totesi Maxin nähdessään. Mutta Max oli päässyt lähtemään aikaisemmin töistä. Max oli kysynyt missä olivat Helena ja Kaisla. Kun Olivia oli kertonut heidän lähteneen kaupungille. Max sanoi -vai kaupungille. Minulle äiti sanoi menevänsä käymään enon luona. Siellä olisi ollut pikkujoulut. -vai niin. Oli Olivia todennut sen kuulessaan. He lämmittivät saunan ja viettivät kivan illan yhdessä. Kun Kaisla ja Helena tulivat. Max ja Olivia saivat tietää ketä oli ollut paikalla. - minulta monta kertaa kysyttiin miksi Olivia ei tullyt. Kaisla selitti. Kun Max oli kysynyt mitä Kaisla oli vastannut, Kaisla ei muistanut mitä hän vastasi. Olivi ajatteli että valehtelu kaupungille menosta ja nyt tämä, jotain on tapahtunut. Ja siitä Olivia aikoi ottaa selvää. Mutta se sai odottaa. Yö tuli ja oli nukkumaan menon aika. Olivia mietti piykään miksi Kaisla valehteli. Oliko siihen syy, jos oli niin mikä?