lauantai 9. toukokuuta 2026

Hiljainen tyttö 3/5

 Tunti jatkoi normaalin tapaan. Aada istui häpeissään pulpetissa. Jossain yritettiin nauraa, mutta ei ääneen. 


lauantai 28. helmikuuta 2026

Hiljainen tyttö 2/5

 Märät vaateet tuntuivat inhottavalta ihoa vasten.  Aada otti matikan kirjan esille ja puri samalla huultaan ettei kyyneleet jälleen nousisi silmiin. Hän ei saisi näyttää sitä täällä, ei tyttöjen edessä tai koko luokan. Aada käänsi kirjan sivua varovasti, vaikka ajatukset eivät pysyneet enää matikassa. Ulkona sade rummutti ikkunoita, ja luokkahuoneen lämmin ilma tuntui tunkkaiselta märän takin alla. Hän huomasi, että luokan muiden katseet osuivat häneen silloin tällöin, mutta kukaan ei kysynyt mitään. Aada veti märän takin hihaa hieman ylös ja yritti keskittyä matikan tehtäviin. Opettajan ääni kantautui jostain kaukaa, liitu rahisi taululla. Numeron sumenivat silmissä. Aada räpytteli silmiään nopeasti ja laski katsee vihkoon.  
”Aada, miten tämä lasketaan?” Opettaja herätti Aada ajatuksista. Luokkaan laskeutui hiljaisuus. 
”Ööö, en tiedä” Aada vastasi ja odotti tukahdettuja naurun yrityksiä. 


sunnuntai 1. helmikuuta 2026

Hiljainen tyttö

 Me oltaisiin voitettu jos Aada ei olisi vain seisonut" Sofia huudahti jumppatunnin jälkeen. "mitäpä Aada osaisi?" Kysyi Milla. Aada seisoi selin muihin ja etsi repustaan vaatteita. kirjat, juomapullo, vihkot, mutta ei vaatteita. Aadan kädet alkavat täristä, hän on varma että oli laittanut vaatteet reppuun. " Eikö Aada löydä vaatteitaan?" Olivia kysyi huolehtivaan sävyyn, " ehkä tulit kouluun alasti" Olivia jatkoi ja sai koko pukuhuoneen räjähtämään nauruun, mutta iloa ei kestänyt kauaa. Pukuhuoneen ovi avattiin ja opettaja astui sisälle. Pukuhuoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus kuin napilla painamalla. Opettaja katseli hetken ympärilleen ja sanoi " nämä löytyi wc-pöntöstä" ja roikotti märkiä vaatteita. Vesi tippui vaatteista jättäen lattialle pienen lammikon. Opettajan katse kiersi pukuhuoneessa olijat. "Kenen nämä ovat?" Hän kysyi. "Minun" Aada vastaa hyvin hiljaa ja toivoen samalla ettei kukaan olisi kuullut. Opettaja käänsi katseen Aadaan. Nakkasi märät vaatteet penkille niin että vesi roiskui ympäriinsä. Kyllästyneellä äänellä sanoi " tälläistä tällä kertaa" ja poistui pukuhuoneesta. Opettajan jälkeen ovi ehti juuri ja juuri kolahtaa kiinni kun Olivia hymähti ja nauru palasi pukuhuoneeseen. "Voi Aada" Sofia sanoi muka huolehtivana. "Ei haittaa vaikka vaateet ovat märät, tulipa samalla puhtaaksi" Milla sanoi. "Ensi kerralla kannattaa jumpata vaateet päällä" Sofia sanoi naurua äänessä ja samassa Milla huudahti " apua, matikan tunti alkaa ihan just." Tytöt vilkaisivat vielä Aada ja naurahtivat kuin yhteisestä päätöksestä. Kun ovi tyttöjen jälkeen kolahti kiinni ja Aada oli yksin, häpeän kyyneleet valuivat poskille polttavana. Tyttöjen nauru kaikui yhä korvissa. Aada väänsi vaatteista enimmät vedet pois ja puki päälleen. Märkä kangas tarkentui ihoon kiinni. Aada vilkaisi kelloa. Matikan tunti oli alkanut 12 minuuttia sitten, mutta siitä hän ei välittänyt. 



Käytävä oli hiljainen kun Aada astui pukuhuoneesta ulos. Aada käveli katse tiukasti lattiassa kohti matikantunnin luokkaa. Kun Aada avasi oven opettaja oli kertomassa jotain yhtälö laskua. Opettaja odotti että Aada pääsi paikalleen ennenkuin sanoi " tunti on alkanut 20 minuuttia sitten." Opettajan äänessä paistoi kyllästyminen. Jostain Aadan takaa kuului "Ei ainakaan tullut alasti." Koko luokka hymähti jotain naurun tapaista. "Jatketaan" Opettaja sanoi ja kääntyi takaisin liitutaululle. 


Tarina jatkuu

sunnuntai 4. tammikuuta 2026

Aurinkoinen pakkaspäivä


Aamulla järven takana taivas oli ennen auringon nousua violetin värinen. Valon laskeuduttua aurinko hiljaa heräili pakkasaamuun. Lumi kimalteli kuin pienet timantit kun auringon säteet osuivat lumeen. 

Lumi narskuu jalkojen alla. Pakkanen nipistelee poskia. Kylmä tuuli yrittää tunkeutua takin alle.   
Aurinko oli noussut vaan hieman puiden yläpuolella. Ei mene kauaa kun taas aurinko laskee ja värjää taivaan ihanan eri sävyin ja hämärä ja pimeys laskeutui. Mutta pakkanen pihalla jatkuu. 







 

lauantai 27. joulukuuta 2025

Minne lumi katosi?

 Ennen joulua satoi paljon, paljon lunta, mutta kaikki suli pois. Juuri ennen joulua. Jouluksi saatiin kuitenkin pienen pieni lumikerros. Sieltä täältä näkyi kellastuneita ja vihreitä ruohon lehtiä. Joulun jälkeen tuli jälleen lämpimiä kelejä ja lumi suli. Ja maa oli jälleen mustan puhuvana. Siellä täällä oli vielä lumi kinoksia. Tuleeko tästä lumeton talvi? Vai tuleeko vielä lunta? 





maanantai 22. joulukuuta 2025

Kun, sanat loppuivat kesken.

Hän avasi blogin ja huomasi jouluviikko, ja blogin joulukalenteri pysähtyi luukkuun 8. Miksi? Sanat eivät tulleet ja tuottaneet tarinaa. Yhtenäistä tarinaa. Joulun valmistamisesta ja joulun vietosta. Mutta nyt, kirjoittajan sanat purkautuivat ja hän pyytää anteeksi. Anteeksi siitä että joulukalenteri jäi kesken. Hän katseli tekstiä ja oli siihen tyytyväinen. Hän jäi kuitenkin miettimään, miksi sanat eivät kirjoittaneet joulukalenteri loppuun? Ehkä, ensi vuonna! Ehkä ensi vuonna ei kannata mitään joulukalenteria alkaa kirjoittaa ettei tarinat jää välistä. Hän kirjoittaa vielä lopuksi. Anteeksi! 



 

Hiljainen tyttö 3/5

 Tunti jatkoi normaalin tapaan. Aada istui häpeissään pulpetissa. Jossain yritettiin nauraa, mutta ei ääneen.