On aamu, hiljainen ja harmaa,
kuin maailma olisi hetken pysähtynyt kuuntelemaan.
Tuuli kuljettaa muistoja,
ja jokaisessa henkäyksessä on ripaus sinua.
Muistan kätesi, jotka osasivat korjata kaiken,
ja sanasi, jotka tekivät vaikeastakin päivästä kevyemmän.
Nyt kun katselen taivasta,
näen sen sävyissä sinun rauhasi.
Sytytän kynttilän ikkunalle —
sen liekki on kuin sinun hymy,
lempeä ja vakaa, vaikka ympärillä olisi myrsky.
Isä, olet poissa, mutta et kadonnut.
Olet valona, joka palaa hiljaa,
kuin lupaus siitä, että rakkaus ei pääty,
se vain vaihtaa muotoa,
ja jatkaa matkaa taivaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti