Käytävä oli hämärä ja kylmä kun Mira astui käytävään. Mira säpsähtää Kun käytävän valot hetken räpsyy. Kulman takaa ilmestyy hoitaja Sofia. - hei, Mira. Minulle kerrottiin että tulit käymään myrskystä huolimatta. Kun Mira nostaa katseen Sofia kysyy huolestuneena - onko kaikki hyvin? -on kaikki hyvin. Mietin vain äidin sanoja Mira vastaa. -mitä hän sanoi? Sofia kysyi. -että äiti oli lapsena kuullut ääniä. Mira sanoo ja katsoo Sofiaa. - ehkä hän vain muistaa väärin. Sofia sanoo ja jatkaa -lähde kotiin ja tule sitten uudestaan kun myrsky on laantunut. Mira lähtee jatkamaan käytävän päähän olevan oven luokse. - Sofia, äidin huone. Mutta Sofiaa ei näy missään. Ei oven kolahdusta eikä mitään muutakaan ääntä. Ihan kuin Sofia olisi vain hävinnyt käytävältä. Mira nielaisee ja kääntyy kohti ulko ovea. Ulkona sataa vielä lunta. Mira vilkaisee vielä taakseen mutta käytävä tyhjä ja hämärä.
Tuuli tarttuu Miran hiuksiin ja kylmyys tunkeutui takin sisälle. Hän Pihalla kääntyy katsomaan vielä vanhainkotia. Se oli ankean alakuloinen marraskuun lumisateessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti