Sofia katseli ikkunasta kun lumihiutaleet hiljaa leijailee maahan. Hän ajattelee, miten voi olla aina yhtä kaunista katseltavaa, kun ensimmäiset hiutaleet satavat. Sofia katsahti kirjaa, joka lepäsi nojatuolin vieressä olevalla pöydällä. Kirja tuntui houkuttelevan uppoutumaan kirjan tapahtumiin, henkilöihin ja arvoitusten pariin. Sofia tietää että, Agatha Christie osaa kirjoittaa tarinaa, niin että se vangitsee lukijan lukemaan sivu toisensa jälkeen.
Sofia katseli hetken kirjaa ja sitten istuutui sohvalle, otti kirjan käteen ja alkoi lukea ensimmäistä sivua. Sofia uppoontui Idän pikajunan mysteerin pariin. Hän kuvitteli miltä kirjan päähahmo Hercule Poirot näyttäisi. Hän kuvitteli itsensä pikajunan matkustajiin. Sofia syventyi kirjaan.
Istanbulissa oli lunta ja koko kaupunki oli peittynyt lumikerroksen alle, kuin joku olisi kuorruttanut kaupungin sokerilla. Juna asemalla seisoi juna nimeltä Idän pikajuna. Junan vieressä seisoi Belgialainen Hercule Poirot. Hänelle oli päällä tummanharmaa hyvin istuva puku ja Poirot tunnettiin hyvin. Poirot oli kätevä etsivä. Hercule Poirot oli menossa junalla Lontooseen. Mutta kuin yllättäen juna pysähtyy keskelle metsää lumipyryn keskellä. Tapahtuu murha ja arvokas koru katoaa, ja kaikki junan matkustajat ovat syyllisiä.
Sofia säpsähtää kirjastaan kun jossain narahtaa. Mutta se oli vain sohva kun Sofia vaihtoi asentoa. Tee oli jäähtynyt kuppiin ja kello näytti jo puoltayötä. Jos vielä yksi Luku, Sofia ajatteli ja syventyi kirjaan uudestaan. Mutta ei hän jaksanut enää lukea riviäkään. Sillä silmät painui väkisin kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti