Emelie seisoi laiturilla katseli järveä,joka oli jo hieman jäätynyt. Hän muisteli viime kesää. Tällä laiturilla oli tullut vastaan, Oliver. Mies joka oli hyvännäköinen mutta myös samalla salaisuuksia täynnä. Mitä enemmän kesä eteni ja syksy alkoi tehdä tuloaan - oli Emelielle tullut tunne ettei Oliver tullut jäädäkseen, vaan halusi vain piipahtaa ennen matkaansa.
Emelie ottaa taskustaan kirjeen. Se on jo taiteltu ja luettu montaa kertaa, niin että kirjeen reunat ovat repeytyneet, mutta teksti on jäänyt. Siinä luki "palaan kevään koittaessa"
Vaikka Oliver oli luvannut palata, Emelie ei tiennyt, pystyisikö uskomaan Oliverin lupaukseen. Emelie puristi kirjettä kädessä. Ja luki kirjeen aina vaan uudestaan ja uudestaan, kuin etsien oliko lupaukseen piilotettu kysymys. Tämä oli Emelielle kuin pieni arvoitus, jota ei saanut mielestään:palaako Oliver keväällä vai jääkö lupaus vain sanoiksi.
Emelie taittoi kirjeen huolellisesti taskuun ja lähti kotiin päin. Lumihiutaleet tanssivat hiljaa hänen ympärillä, mutta tuskin hän niitä huomasi. Hänen ajatukset olivat tuikasti kiinni Oliverin lupauksessa. Kun Emelie saapui kotiin, hän otti kirjeen taskusta ja laittoi sen kirjeen yöpäydän laatikkoon muiden kirjeiden joukkoon. Mutta jälleen pisti silmään Oliverin yksi kirje - se jossa Oliver kirjoitti lupauksensa rakkaudesta. Emelie piteli kirjettä hetken kädessä. Laski sen sitten laatikkoon ja sulki laatikon.hän ei tiennyt oliko Oliverin kirjoittama lause totta, vai kaunis sana joka oli syntynyt hetken mielijohteesta. "Palaan kevään koittaessa" lause pöyri Emelien mielessä kuin lumimysrky talvella, kylmänä ja yksinäisenä. Emelie mietti, voisiko rakkaus ja lupaus kestää välimatkan ja ajan.
Emelie istui pöydän ääreen otti tyhjän paperin ja kynän. Mutta Emelie tiennyt mitä kirjottaisi tai mitä kysyisi. Lopulta hän kirjoitti "toivottavasti, olet varma lupauksistasi". Emelie katsoi hetken kirjoittamaansa kirjettä, ja sulki kirjeen. Hän mietti olisiko rohkeutta laittaa kirjettä postiin tai mitä Oliver sanoisi kirjeestä. Lopulta kirje ei lähtenytkään matkaan. Se jäi pöydelle koskemattomana ja avaamattomana. Emelien rohkeus ei riittänyt laittamaan kirjettä matkaan. Hänen täytyi vain odottaa. Emelie kyllä tiesi, jos ei laita kirjettä matkaan, ei saisi koskaan vastausta kysymyksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti