Olivia heräsi outoon ääneen. Hän vilkaisi kelloa, se näytti 06.00. Max nukkui sikeästi Olivian vieressä. - ei voi olla totta. Olivia huokaa ja nousee ylös. Laittaa aamunakin päälle ja villasukat jalkaa. Sitten hiipii hiljaa ovelle. Ääni voimistuu. Sitten Olivia tajuaa mistä ääni tulee. - hyvä kun heräsit. Päätin että tänään siivotaan joulukuntoon tää talo. Helena sanoo melkein huutaen imurin äänen yli. -ei vielä Helena. Olivia yritti estellä. Mutta Helena ei kuunnellut vaan pöyri touhukkaan näköisenä imuri perässään pitkin taloa. Olivia laadusta keittiöön ja huomasi että kahvit oli jo keitetty. Imurin ääni lakkasi ja Helena saapui keittiöön. - ajattelin että nyt tehdään joulusiivous Helena sanoi ystävällisesti ja se sai Olivian hieman hämilleen. - niinhän sinä sanoit Olivia vastasi äänessä hieman hämmennystä. - ylihuomenna on Itsenäisyys päivä. Helena jutteli kuin vanhalle ystävälle. - niin on, Olivia vastasi. Helena vielä oli kysellyt onko Itsenäisyys päivänä jotain menoja. Olivia oli vastannut sen mitä tiesi.
Ilta toi tullessaan uuden lumisateen. Vielä illalla vuoteessaan Olivia mietti ääneen mikä sai Helenan olemaan noin ystävällinen. Maxin mielestä Olivian ei pitäisi nyt murehtia siitä miksi Helena oli ystävällinen vaan nauttia siitä kun kerran he juttelevat kuin vanhat ystävät. Olivia aavisti että hän oli saanut ennen aikaisen joululahjan. Sen mitä oli eilen toivonut. Ja niin Helenan ystävällisyys jatkui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti