Seuraavana aamuna Olivia ihmetteli Helenan käytöstä. Eilen Helena oli ystävällinen ja nyt tänään taas välttelevä ja töykeä. Myöhemmin Olivia tajusin sen. Jos Kaisla tai Max oli lähellä Helena muuttui kylmäksi, mutta kun he olivat kahdestaan Helena oli ystävällinen. Olivia ei saanut vastausta näihin tai ei halunnut suoraan kysyä sitä Helenalta. Hän halusi vain että joulun saisi viettää rauhassa ja ilman mitään ylimääräistä riitaa. Koko päivä oltiin mietitty ja valmistettu itsenäisyys päivää ja mikä tärkeintä oli se että illalla katsottaisiin linnanjuhlat. Illalla omassa rauhassa Olivia sanoi Maxille. - Oletko huomannut kun sinä tai Kaisla ette ole lähellä Helena on minulle ystävällinen, mutta heti kun ootte lähelle hän on kylmä ja etäinen. Max ei osanut siihen sanoa mitään. hän vain katsoi ikkunasta ulos.
Olivia sytytti pöydällä olevaan pieneen kuuseen valot ja katseli hetken kuusta. huomenna olisi itsenäisyys päivä ja jouluun olisi vielä 19 yötää. - kyllä tästä selvitään Max sanoo ja jatkaa naurahtaen. - sanon varmaan, kyllä tästä selvitään vielä monta kertaa ennen joulua. Max laskee kirjan syliinsä ja sanoo vielä - ja sitä paitsi hyvin sinulla ja äidillä meni tänään ne itsenäisyys päivän suunnitelut. Olivia on hetken hiljaa ja sanoo sitten, - niin, se on vaa niin että aina kun sinä tai Kaisla ette oo kuulemassa niin hänen kanssa menee hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti