hän puristaa vanhanaikaista ruskeaa matkalaukkua.
sen nahka haisee sateelta ja menneeltä ajalta.
ja rypistynyt lippu kädessä, kuin lupa kadota.
asema on hiljainen vain tuuli kuljettaa kuivuneita
lehtiä, jotka kahisevat liikkuessa.
kaukaa jo kuuluu junan vihellys, hän astuu lähemmäs raidetta.
kuin näkymätön käsi vetäisi häntä eteenpäin.
hän miettii ehkä elämä on tälläistä ennen lähtöä, vaikka
ei tiedä minne kuulua. matkalaukussa on paita, puoliksi kirjoitettu
kirje, ja pieni kivi joka kantaa muistoja lapsuudesta.
mutta nyt meri on kaukana, mutta muistot on aina mukana.
tuuli tuo mukanaa suolan ja sanattoman toivon.
jossain on paikka jossa hänet tunnetaan ilman nimeäkin.
juna saapuu, hän astuu sisälle.
vaunu on lämmin ja täynnä iloista naurua.
lippu repeää, mutta sillä ei ole merkitystä
hän hymeyilee ehkä määrämpää onkin ihan toinen nimi tuulelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti