Syystuuli se kulki vanhaa
Hiekkatieta, se tuli kuin
Vanha ystävä. Pyytämättä ja
Arvaamatta. Puiden oksat kumarsivat harmaata taivasta vasten ja niiden lehdet, kieppuvat maahan hiljaa kuin vanhat kirjeet menneestä ajasta.
Tyttö saapui mummolaan.
Puuportti narisi ja revontulet taivaalla tanssivat. Savupiipusta nousi ohut savuhuntu.
Sisällä tuvassa tuoksui, kaneli, kahvi ja mennyt aika. Pöydällä odottivat villasukat. Pöydällä oli vielä pelargonia. Vaikka kylmä oli jo ovella.
Päivät kuluivat hitaasti, kuin lämmin tee kupissa. Joka ei koskaan kulu. Tyttö käveli metsässä joka päivä antoi ajatusten kulkea kosteiden Sammaleiden ja sumun välissä. Järven pinta oli kuin peili josta heijastui lapsyys ja nyt - yhtäaikaa molemmat.
Sade rummutti kattoa kuin taputtaen tyttöä uneen. Syysloma ei ollut lepoa. Vaan paluu lapsuuteen vuosien taakse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti