Aurinko nousee metsänrajan.
Se värjää maan kultaisella hohdollaan.
Sen säteet osuu kuurankukkiin,
Ne ovat kuin pienet timantit nurmikolla.
Miten pieni maailma voi olla kaunis.
Marjut astelee pihalla, kuura ratisee jalkojen alla. Hengitys höyrysi. Hän antoi sormensa kulkea pitkin kylmää maata. Linnut lauloivat niin hiljaa, kuin eivät olisivat halunneet rikkoa tätä talvista taikaa. Kaikki tuntui kuuluvan tähän aamuun, kuurainen maa, linnun laulu ja aurinko.
Hän poimi pienen kuurankukan se loisti aamun auringossa kuin pieni timantti, se tuntui kertovan. Pysähdy hetkeksi ja katso maailma on kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti